Meri on rantojen välissä paisuvaa lihaa, kivien välissä kohoi levaa, poi mujen välissä
pilkistää huulia ja aukkoja, imeviä ja ulos ta via. Äk kiä ranta on täynnä hylättyjä
simpukankuoria. Niin no pea on kuo le ma tänään. Tuolla siintää pieni purje. Meri
kääntää kylkeä, ja purje pai nuu, tuu li nostaa purjeen päälle hyökyaallon. Sellaisia
ovat päi vät ran nan joutilaisuudessa. Mutta tänään ilmas sa on jotakin poikkeuksellista.
Olisiko se puhetta? Olisiko meri oppi nut erittä mään ru honsa au koista
jalointa ainetta, sanoiksi jäsennettyä sidos tet ta, joka saa ki vet ja lokit pysymään niille
sopivissa kohdissa elon piiriä? Meren puhe tekee minut levotto mak si. Se haluaa
muutosta. Oi tarkkailija, se sa noo, Ota neula ja lanka ja ompele sieraime ni kiin ni,
sil lä niissä liik ku va ilma häiritsee minua. Kun olet ommellut sierai meni, ompele
kor vani, etteivät ulkoi set ää net sekoitu si säisiin ää nii ni. Ompele myös napani, sillä
haluan eroon mer kistä jo ka to dis taa et tä olen joskus imenyt ravintoa. Ajatuskin
in hot taa mi nua. Älä unoh da ommella huuliani kaksinkertai sella lan gal la: en halua
min kään liik kuvan sisään tai ulos tuon vastenmielisen aukon kaut ta. Tu ki nänni ni
nopeasti kuivuvalla liimalla, niin va pau dun ikui sen imet täjän teh tä västä. Kumarru
jalkovälii ni, ota vah va koukku kär ki nen neula, sel lai nen jolla suuta ri om pe lee kengän
poh jia, pu jota sii hen teräslanka ja ompele pa ka rani yhteen ylhäältä alas. Om pele
sa mal la langalla hä py huu le ni, etten voi tuntea muuta nau tin toa kuin si dottuna
olemisen rie mun. Kaada päälleni huoko set tuk kivaa maa lia, mustaa, valoa hei jasta
ma tonta. Maalaa sil lä myös tai vas ja ran nan kivet kun nes mi tään ei näy: on vain
musta maa laus mustalla poh jalla. Mi nä kuuntelen meren puhetta kau histu nee na. Ei,
sa non sille. En ha lua osallistua noin ty perään tekoon! Sanojeni vah vis tuk seksi mi nä
tar tun sen poimui hin kummallakin kou ral la.
Minä avar ran au kot, puhkaisen kal vot, kuorin nahan ja pääs tän irti me ri hir viöt ja sei -
ree nit, kaskelotit ja lentävät hol lan ti lai set, kunnes se on pelkkää vir taa, kivien välissä
kuo huvaa ky meä jota li han luodot tä p littä vät. It se päi set luodot! Ne täy tyy vielä poistaa
me ren turkoo sin va pau den tieltä.