Puiston tummanvihreän juhlapuvun
pehmeä hiha, tunneli -
puistokäytävä, jota kävelemme.
Tunnustelemme tietämme hihassa
kuin outo käsi, joka pyrkii kohti valoa.
Oudon ruumiin taipuisa, etsivä käsi.
Kuuntelemme yön ääniä, sahausta, nakutusta,
nikkarointia pensaikossa.
Juhla, kuiskaamme
tunnussanaa toisillemme.
Nämä ovat juhlat.
Kutsusta ei voi kieltäytyä.
Ei voi edes poistua huoneesta,
kun juhlat jo alkavat.
Ei ehdi palata kotiin
ennen kuin juhlat jälleen alkavat
keskellä tietä.
Lokit loistavat nurmikolla -
linnunpaskaa märällä, mustalla patsaalla.
Olet löytänyt näköisiäsi ihmisiä, tapaisiasi,
samasta arkusta veistettyjä.
Mustat veneet uiskentelevat
heidänkin silmiensä alla.
Hekin uskovat, että kevät tulee,
juhla alkaa joka hetki.
Ilotulitusraketit räjähtävät
ulospäin omasta ytimestään,
raketit tuovat jonkin kaukaisen lähelle
ja sitten räjäyttävät sen, kasvosi.
Juuri sopiva kokemus juhlien yhteyteen
eikö vain, voi kuvitella jonkin muuttuvan.
Juhlijat kuin kostottaret,
erinyit erittävät paperisilppua,
tyhjiä pulloja.
Näet kuvasi veden kalvossa:
se on sinä, mutta sinä et ole se.
Kivimuuri murenee, liukenee veteen,
pimeyteen louhittuun.
Kolmenväriset lamput syttyvät
puistossa: puna, sini ja violetti.
Meri joka toisin paikoin on niin syvä
velloo kuin musta purukumi,
musta kumilautta luiskahtaa
sisään korvastasi.
Hiekka rapisee sisään korvaasi,
pääsi tiimalasiin.
Nenä heittää pitkän varjon
kuin kasvosi olisivat aurinkokello,
aurinkokello pimeässä yössä.
Joku iskee punaisen klovninnenän
suoraan keskelle kasvojasi, käännähdät
katsomaan ympärillesi.
Kostottaret tanssivat vaappuen
juhlallisina ja tahattoman koomisina,
kannattelevat helmojaan pyörteissä,
hiljaisina myötäilevissä virroissa.
Sano minulle, mitä juhlijoiden
heitteillejätetyt kakarat sanoivat,
kun he ohittivat sinut juosten
ja huusivat bang bang bang.
Oliko heillä jotain huomauttamista?
Äänistä kasvaa lapsille kieli,
kieli on suuri surmanajaja
ja ajaa ympyrää
pallohäkissä.
Tunnetko jo kaikki näissä juhlissa?
Nimet kelluvat ympäri kuin liput virrassa.
Nimet ajelehtivat roskalauttojen keskellä.
Nimet kerätään tarjottimille kuin kertakäyttömuovimukit
ja heitetään lopulta pois.
Siellä missä puut päättyvät,
puistokäytävä loppuu,
hihasta työntyy sokea käsi.
Juhlat loppuvat
ennen kuin ehtivät alkaakaan,
eksymme esteettömään pimeyteen -
kalkinvalkoiseksi maalattuun
pimeyteen.